Historia

Pyhtään pitkä historia lyhyesti

Varhaisin asiakirjatieto Pyhtäästä on vuodelta 1347. Kyseinen asiakirja koski riitaa Ahvenkosken lohipadon käytöstä. Se osoittaakin kalastuselinkeinon tärkeyden silloisille pyhtääläisille. Asutusta kunnan alueella on ollut kuitenkin jo kivikaudella. Itsenäinen hallintopitäjä Pyhtää oli jo 1500-luvulla, jolloin kunnalla oli omat käräjät ja nimismies. Laajimmillaan kunnan pinta-ala oli 1500-luvun puolivälin jälkeen, jolloin nykyisen alueen lisäksi kuntaan kuuluivat Elimäki, Kymi, Anjala ja Ruotsinpyhtää sekä joitakin kyliä Lapinjärvestä.

Pyhtään asukkaat ovat kautta aikojen saaneet kärsiä erilaisista kahakoista ja sodista viikinkejä, tanskalaisia, norjalaisia, novgorodilaisia, puolalaisia ja venäläisiä vastaan. Ruotsin ja Venäjän välisen sodan jälkeen tehdyssä rauhansopimuksessa vuonna 1743 valtakunnan raja siirtyi Ahvenkoskelle, ja Pyhtää jakautui kahtia. Ruotsille jäänyttä osaa alettiin kutsua Ruotsinpyhtääksi ja Venäjän puoleinen osa säilytti Pyhtää-nimen.

Kunnan toimintaan on meren ja Kymijoen lisäksi vaikuttanut jo varhaisella keskiajalla rakennettu Turusta Viipuriin kulkeva Suuri Rantatie, nykyinen Kuninkaantie. Maantien ja Kymijoen sivuhaaran muodostaman vesitien yhtymäkohtaan kehittyi luonnollinen kaupantekopaikka ja siitä edelleen Pyhtään Kirkonkylä: kivikirkko rakennettiin lähelle Suuren Rantatien ja jokihaaran risteyskohtaa 1400-luvulla. Kohti nykyaikaa tultaessa maatalous ja kalastus menettivät vähitellen merkitystään elinkeinoina. Kymijoen sivuhaaran myönteinen vaikutus jatkui silti: sen varrelle perustettiin 1800- ja 1900-lukujen taitteessa Stockforsin puuhioketehdas. Tehdas työllisti parhaimmillaan noin 500 työntekijää. Tehdas myytiin Enso-Gutzeit Oy:lle vuonna 1984 ja lakkautettiin pian sen jälkeen. Kymijoen Pyhtään haaraan rakennettiin Klåsarön 5 MW:n voimalaitos vuonna 1909 ja Ahvenkosken 24 MW:n voimalaitos vuonna 1933.